Frivolitepitsi eli käpyily eli sukkulapitsi, monta nimeä tällä pitsin valmistustavalla.

Tarkkaa aikaa, jolloin pitsiä on alettu tehdä on vaikea määrittää, varmuudella voidaan sanoa, että Englannissa 1600- luvun lopussa on tehty kyseistä pitsiä. Todennäköisesti kuitenkin tapa on tunnettu jo aikaisemmin, tosin silloin vielä yksinkertaisemmassa muodossa. Frivolite on todennäköisesti kehittynyt makramesta (eräänlainen solmeilutekniikka, joka on lähtöisin Arabiasta).

 Pitsin alkuperämaakin on hämärän peitossa. Osa tutkijoista uskoo pitsin olevan peräisin Ranskasta, koska nimi frivolite(tarkoittaa kevytmielistä), viittaa Ranskaan. Toiset ehdottelevat frivoliten oleven peräisin Italiasta, koska italialainen sana occhi(silmä) on varsin laajalle levinnyt. Jotkut nostavat Saksankin esiin kysyttäessä frivoliten kotimaata, sillä perusteella, että Saksan kirjallisuus tuntee frivoliten 1700- luvun alusta lähtien, samalla perusteella Englantikin voisi olla frivoliten kotimaa. Sillä eräässä englantilaisessa runossa vuodelta 1707 kerrotaan kuningatar Marian tekevän taidokkaasti  pitsiä.

Rokokoo oli frivoliten kulta-aikaa, se oli aikakauden hengen mukaista, kevyttä ja siroa. Sukkuloita tehtiin tuolloin kullasta, norsunluusta, helmiäisestä tai kilpikonnanluusta, ja niisä oli usein upotettuja jalokiviä.

Rokokoon mennessä vaipui frivolite unohduksiin, kunnes Englannissa 1800-luvun puolivälissä herätettiin pitsin tekemisen taito uudelleen henkiin. Frivolitetä tehtiin noin 20 vuotta, jonka jälkeen se unohtui uudelleen, aina 1920-luvulle saakka. Silloin sitä käytettiin suosittuna terapiatyömuotona parantoloissa, koska se oli pölytöntä.

Nykyisin sukkulat ovat pienempiä ja helpompia käsitellä.

 

Työvälineet

Yksi tai useampi sukkula (normaalisti kaksi, mutta joskus jopa kolme), sukkulan keskustan kummallakin puolella on reunoja kohti kapeneva levy. Levyjen kärkien tulee koskettaa toisiaan, muuten lanka juosee hukkaan. Lanka kiinnitetään sukkulan keskiosaan ja keritään sukkulaan niin paljon lankaa, että se juuri ja juuri ulottuu sukkulan reunaan. Langan  oltava tasaista ja juoksevaa.

Näillä työvälineillä pärjää, mutta suosittelen vielä pientä virkkuunkoukkua tai neulaa.

 

Tässä vielä kuva minun työvälineistäni.

Lankoja löytyy . Lokerikon yläosassa näkyvät minun sukkulani (molemmissa reunoissa), sieltä löytyy myös pienet sakset, ohut virkkuunkoukku ja vanhassa lyijypurkissa muutama neula. Lankoja ja malleja, sekä  valmiita töitä.

Ja tässä vielä sukkulat.

Pitsien kuvie en tähän laita. Tekeleitä voi käydä katsomassa kategoriassa Pitsiä pitsiä ja täällä on myös tekemäni pieni pitsiliina.